M
ikropää (käytetään myös nimitystä taajuusmuunnin) on se komponentti, johon lautasen keräämä satelliitin mikroaaltolähete kohdistetaan. Mikropää on sijoitettu tarkasti lautasen polttopisteeseen. Mikropää rakentuu aaltoputkeen sijoitetusta antennista, joka kerää mikroaaltosäteilyn; polarisaattorista, jolla valitaan joko vaaka- tai pystypolarisaatio sekä varsinaisesta taajuusmuunninosasta, jolla 10,7 - 12,7 GHz taajuusalue muunnetaan alemmalle taajuusalueelle (750 - 2100 MHz), jolloin se voidaan syöttää koaksiaalikaapelia pitkin virittimelle. Yli 10 GHz taajuudet eivät kulkisi lainkaan tavallista koaksiaalikaapelia pitkin sellaisenaan.
Pudotustaajuuden määrää mikropään paikallis (local-) oskillaattori, jonka taajuus on joko 9,750 GHz, 10 GHz, 10,05 GHz, 10,6 GHz tai 10,750 GHz hieman tyypistä riippuen. Mikropää siis vähentää lähetystaajuudesta oman oskillaattorinsa taajuuden, ts. jos katsomme esimerkiksi FilmNet 1 -kanavaa THOR-satelliitista ja taajuus on 12,091 GHz, saamme 10,600 GHz paikallisoskillaattorilla varustetulta mikropäältä kyseisen kanavan ulos 1491 MHz taajuudella.
Miksi sitten mikropäitä on saatavilla näin monella erilaisella oskillaattorilla? Vastaus löytyy virittimestä. Tyypillisen virittimen virityskaista on minimissään luokkaa 900 - 2000 MHz eli vähintään 1100 MHz. Kun taas laskemme, että taivaalta tulee ohjelmaa taajuusvälillä 10,7 - 12,7 GHz, merkitsee tämä noin 2000 MHz leveää kaistaa - viritin ei siis pysty sellaisenaan vastaanottamaan kaikkia kanavia! Sen vuoksi eri satelliittien vastaanottoon on tarkoitettu erityyppiset mikropäät. Eutelsat-kanavat sijaitsevat alhaisilla taajuuksilla, jolloin Eutelsat-käyttöön on paras 9,750 GHz paikallisoskillaattorilla varustettu mikropää, koska sillä voi vastaanottaa kaikki PAL-kanavat vaivatta millä tahansa virittimellä. Jos sen sijaan yrittäisimme katsoa em. mikropäällä aiemmin mainittua FilmNet 1 -kanavaa THORista, saisimme vastaanottotaajuudeksi 12,091 GHz - 9,750 GHz = 2341 MHz, joka jää normaalin satelliittivastaanottimen virityskaistan ulkopuolelle sen lisäksi, ettei mikropääkään anna enää ulos kunnolla näin korkeita taajuuksia. Tämän vuoksi THOR-satelliitin katsomiseen on valittava korkeammalla paikallisoskillaattorilla (10,6 GHz tai 10,75 GHz) varustettu mikropää.
Entäpä jos halutaan vastaanottaa myös muita suunnassa 1° West olevia satelliitteja kuin THORia, ja esimerkiksi INTELSATin alimmille kanaville (TNT/Cartoon: 11,002 GHz) on 10,600 GHz paikallistaajuus liian korkea (11,002 GHz - 10,600 GHz = 402 MHz)? Tähänkin ongelmaan löytyy helppo ratkaisu, eikä edes tarvitse ostaa kahta erillistä mikropäätä. Nykyaikaiset nk. "universal"-tyyppiset mikropäät sisältävät kaksi eri paikallisoskillaattoria, tyypillisesti 9,750 GHz ja 10,600 GHz. Käyttäjä voi kanavan mukaan valita käyttöön kumman tahansa ja tällä tavoin haravoida koko Ku-alueen helposti katsottavakseen!
Tässäkin asiassa on silti yksi mutta: viritin. Mikropään oskillaattoritaajuutta nimittäin vaihdetaan antamalla mikropäälle antennijohtoa myöten 22 kHz ääniohjaus (nk. "tone"), jolloin mikropää valitsee ylemmän (10,600 GHz) oskillaattorin käyttöön. Virittimen on oltava sellaista tyyppiä, jotta se kykenee antamaan kyseisen ohjauksen mikropäälle. Uudemmissa virittimissä ominaisuus on vakiona, vanhempiin joutuu hankkimaan erillisen välirasian, joka liitetään virittimen ja mikropään välille antennijohtoon. Tämä rasia kehittää 22 kHz tonen, kun sille syötetään 12V jännite. Joissakin virittimissä on nk. CTRL-ulostulo, josta 12V jännitteen olemassaoloa voi säädellä jopa kanavakohtaisesti, jolloin järjestelmän saa toimimaan täysin kaukosäätöisesti. Viritintä ostettaessa kannattaa selvittää, onko laitteessa tone-ominaisuus, mikäli aikoo käyttää viritintä muuhunkin kuin Eutelsatin katseluun ja hankkia tätä varten universal-mikropään.
Polarisaatioista oli jo asiaa aiempana. Moni lukija ehkä havaitsi, että mikropääksi kannattaa valita normaali HV-polarisaattorilla varustettu, koska se vastaanottaa myös kierrelähetteet polarisaatioista riippumatta. Näin samalla mikropäällä voi vastaanottaa enemmän kanavia, sillä esimerkiksi THOR-satelliitin lähettämät kierrelähetteet ovat erittäin voimakkaita ja näkyvät siten vaivatta ilman kierrepolarisoivaa mikropäätä. Tyypilliselle mikropäälle kerrotaan polarisaatio muuttamalla mikropään käyttöjännitettä. Tällöin voidaan puhua nk. "volttiohjatusta" mikropäästä, jolloin satelliittivirittimen asennusvalikosta valitaan polarisaation ohjaukseksi valinta "volt". Ohjaus menee luonnollisesti samaa johtoa pitkin kuin käyttöjännite ja tuleva signaalikin, eli ulos tarvitsee vetää vain yksi koaksiaalikaapeli virittimestä mikropäähän.
Toinen polarisaattorimahdollisuus on erillinen, nk. "magneettinen" polarisaattori, joka lisätään erillisenä komponenttina mikropään "nokkaan". Mikropää on tällöin vain yhtä polarisaatiota vastaanottava, ja jännitteellä voi olla mahdollista vaihtaa esimerkiksi paikallisoskillaattorin taajuutta. Tässä tapauksessa ulos joudutaan vetämään antennijohdon lisäksi kaksi johdinta polarisaattoria varten. Lisäksi virittimessä tulee olla liitäntä magneettiselle polarisaattorille. Käytännössä aloitteleva harrastelija ei kuitenkaan törmänne tämänkaltaiseen mikropäähän ellei osta isoa prime focus -tyyppistä lautasta (kts. kohta lautaset seuraavana) taikka erityisen vanhaa käytettyä satelliittipakettia. Mikropäät maksavat mallista riippuen kolmesta sadasta markasta ylöspäin (offset-lautasiin).